Gavia + Mortirolo: Girolla yhdistyneet

Siroko on nimennyt monia tuotteitaan nimillä, jotka saavat pyöräilyfanit katsomaan niitä ruusunpunaisten lasien läpi. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että nämä vaatteet ovat itsessään vaaleanpunaisia, vaan myös siitä, että nimet viittaavat joihinkin Giro d'Italian, Italian ympäriajon ikonisimpiin vaiheisiin. Tänään keskitymme Gaviaan ja Mortiroloon, kahteen tunnettuun vuoristosolaan, jotka yhdistyvät usein samaksi reitiksi osana Italian ympäriajoa.

Aloitetaan Gavian vuoristosolasta, jolle olemme omistaneet vaaleanpunaiset K3-mallistoomme kuuluvat Siroko-pyöräilyaurinkolasit. Amerikkalainen pyöräilijä Andrew Hampsten oli se, joka sai ylleen vaaleanpunaisen pyöräilypaidan eeppisen ja kammottavan lumen ja kylmyyden täyteisen päivän jälkeen vuoden 1988 Girolla. Nykyisin tällaisia etappeja ei järjestettäisi, mutta 80-luvun lopussa sitä ei peruttu hyytävästä sääennusteesta huolimatta – kenties järjestäjät halusivat TV-show’n, joka vetäisi vertoja antiikin Rooman gladiaattoritaisteluille. Jos tämä oli heidän tavoitteensa, eivät he täysin onnistuneet siinä. Sääolosuhteista johtuen oli nimittäin mahdotonta lähettää suorana tv-lähetyksenä sitä, mitä Gavialla tapahtui, mutta kotikatsojat pääsivät kuitenkin näkemään kunnon, jossa kylmästä tärisevät pyöräilijät saapuivat maaliviivalle:


Gavia on oikea jätti.
20 km Ponte di Legnosta, 1 300 metriä kumulatiivista korkeuseroa noin 6,6 %:n keskimääräisellä kaltevuudella. Tämä ei kenties kuulosta vielä vaativalta, mutta matkan ensimmäiset 6 kilometriä voisi luokitella “helpoksi”. Seuraavat 14 kilometriä kohoavat ylös 8,5 %:n kaltevuudella varustettuna 10 %:n jyrkillä osuuksilla. Matkaa taitettiin vuonna 1988 päällystämättömillä hiekkatieosuuksilla (se päällystettiin kokonaan 90-luvun lopussa).

Vuoden 1988 Gavian sääennuste oli oikeassa: sadetta ja kylmyyttä heti alusta alkaen. Ajajat kiipesivät Apricaan ja laskeutuivat sieltä. Osa heistä kylmettyi laskun aikana ja laskeutui alas näyttäen kuin aaveen nähneiltä. Pian Gavian kisan alun jälkeen alkoi sataa ja ajajien noustessa 2 621 metrin huippua kohti kävi ilma yhä kylmemmäksi ja lunta pyrytti yhä tiuhempaan tahtiin. Tuona vuonna laskivat lämpötilat -5 ºC:een Cima Coppilla, eli tuon vuoden Giron korkeimmalla huipulla. Hampsten totesi olosuhteiden olleen kotoisat – ne muistuttivat häntä siitä, kun hän pyöräili kouluun lumisateessa Coloradon sorateitä. Hän saavutti huipun 47 sekuntia ennen maglia rosaa, kokonaiskilpailun johtajan vaaleanpunaista paitaa, päällään pitänyttä Italian Franco Chiocciolia. Amerikkalaisen suurin valttikortti ei kuitenkaan ollut nuo johtoaseman sekunnit, vaan hänen joukkueensa etukäteisvalmistautuminen kisaan. Joukkueen manageri Jim Ochowiczilla ja joukkueenjohtaja Mike Neelillä oli pelisilmää, sillä he ostivat lumivarusteet ajajilleen päivää ennen kilpailua. Gavian huipulla odotti Ochowicz Hampstenia mukanaan lisävaatekerroksia ja kuumaa juomaa laskua varten.



Amerikkalainen lähti polkemaan alas Gavian sorateitä 7-Eleven Huffyllään, joka oli itse asiassa räätälöity Land Shark -pyörä, jonka amerikkalainen käsityöläinen John Slawta oli valmistanut. Slawta oli mies, johon Hampsten oli luottanut sitten Levi's-Raleigh-joukkueessa vietettyjen vuosiensa. Joukkueen etukäteisvalmistautumisella oli valtava merkitys kisassa Chiocciolia vastaan, sillä ylämäkeen maksimaalisella teholla polkiessaan ei ajajilla ollut niin kylmä. Alamäkeen ajaminen olikin sitten täysin toinen juttu ja juuri silloin tuli kylmyydestä italialaispyöräilijän pahin vihollinen. Kuten olemme jo aiemmissa blogipostauksissamme maininneet, kykenee osa pyöräilijöistä sietämään kylmää toisia paremmin. Erik Breukink (kuvassa alla) oli pukeutunut sormettomiin pyöräilyhanskoihin ja pyöräilylippikseen ja päätyi jopa voittamaan etapin saatuaan Hampstenin kiinni Bormion laskun lopussa.


Laskuosuus oli niin hyytävän kylmä, että belgialainen Johan Van der Velde, joka saapui Gavian huipulle ensin yllään lyhythihainen pyöräilypaita, joutui pysähtymään matkalla alas lämmitelläkseen ja sitten pyöräilemään takaisin ylös etsiessään lämmintä päällepantavaa. Hän menetti tähän 47 kallisarvoista minuuttia. Johtoasemassa ollut Franco Chioccioli saapui maaliin seuraavan 5 minuutin sisällä. Hänen ilmeensä kertoo kaiken.


Italialainen olisi voinut pukea ylleen Sirokonkin mallistosta löytyvän talvitakin 26 kilometrin matkallaan huipulta Bormioon. Siroko K3 Gavia -urheilulasit yhdistettynä sumulinssiin olisivat puolestaan parantaneet näkyvyyttä alas tullessa. Ne olisivat myös näyttäneet erinomaisilta yhdessä maglia rosan kanssa, jonka hän hävisi tuona päivänä Hampstenille. Hampstenin rohkeus sekä erinomainen joukkueen valmistautumiskyky yhdistettynä olosuhteisiin sopiviin varusteisiin tekivät hänestä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan amerikkalaisen, joka on koskaan voittanut Giron. Voisiko nuori Brandon McNulty olla toinen pyöräilijä, joka saavuttaa kunnian vuoden 2021 kisassa? Kuka tietää. Sen me kuitenkin voimme varmuudella sanoa, ettei Gavian vuoristosola tule olemaan ratkaiseva vaihe tämän vuoden kisassa, sillä se ei enää ole osa Giro d'Italiaa, eikä ole muuten kammoksuttu nousuosuuskaan, joka on joskus ennen tullut seuraavana eteen ympäriajolla.

Mortirolo toimi inspiraationamme ekstamukavien bib-shortsien luomiselle. Pehmeä, hengittävä säämiskä sekä kevyet ja jämäkät henkselit mahdollistavat vartalonmyötäisen istuvuuden ja pitävät bib-shortsit paikoillaan, kun nouset satulaan ja siltä pois kääntyillessäsi vasemmalle ja oikealle – sillä juuri tätä tekevät pyöräilijät Mortirolon kaltaisilla nousuosuuksilla. Tämä nousu on yhtä vaativa kuin suosittukin. Sitä pyöräilevät niin pyöräilyturistit kuin lajin intohimoiset harrastajatkin, jotka kerääntyvät sen teiden reunuksille Giron käänteitä seuraamaan.

Ammattilaisille Mortirolo on painajainen ja moni suorastaan vihaa sitä. Jos he pystyisivät, valitsisivat he minkä tahansa lähialueen Alppien jättiläisen sen sijaan, että joutuisivat kapuamaan Mortirolon jyrkkiä nousupyrähdyksiä. Kuten sprintteri Mark Cavendish on sen ilmaissut: “Se on raakalaismaista, h**vetin raakalaismaista – se on uskomattoman jyrkkä ja jatkuu loputtomiin. Jos sitä täytyisi kuvailla kolmella sanalla, sanoisin jyrkkä, pitkä ja sairas!”. Geraint Thomas lisää tähän: “Mortirololla on kohtia, joissa alkaa miettimään, päättyykö se koskaan. Sitä nousee niin hitaasti, että Garminkin menee itsestään tauolle luullen ajajan pysähtyneen.”

Mortirolo on totta puhuen melkoisen tuore nousuosuus, sillä ensimmäisen kerran se noustiin Monnon puolelta (sen vähemmän tunnettu rinne) vuoden 1990 Girossa. Äärimmäisen raskas nousu Mazzosta avattiin seuraavana vuonna, mikä merkitsi koko uusien nousuosuuksien alkua. Pyöräilyn seuraajat viittaavat näihin osuuksiin joskus “kinttupolkuina” (engl. goat paths, vuohien reitit) (joukkoon kuuluvat L'Angliru, Zoncolan ja joka ikinen reitti alueella, jota järjestäjät keksivät käyttää osana kisaa). Mortirolon tapauksessa he eivät itse asiassa ole täysin väärässä, sillä ennen kuin se päällystettiin, käyttivät paimenet sitä tienään ajaakseen karjansa laitumille.



Voit varmaan kuvitella ajajien yllätyksen vuoden 1991 kisassa heidän kohdatessaan uuvuttavan Mazzon nousun 42-hampaisella pienellä eturattaan hammaspyörällä ja 24-hampaisella suurella takarattaan hammaspyörällä. Kenen tahansa ajajan täytyisi syödä runsain mitoin bresaola della Valtellinaa, etteivät hänen lihaksensa räjähtäisi tällaisilla välityssuhteilla. Vertailun vuoksi: viimeisimmillä kerroilla, kun Mazzon nousu on ajettu, ovat ajajat käyttäneet pientä 34-hampaista eturattaan hammaspyörää ja suurta 30-hampaista takarattaan hammaspyörää. Joten jos päätät jossain pyöräilyurasi vaiheessa kokeilla tätä reittiä, niin varmista, että pyörässäsi on oikeanlaiset vaihteet – ja muista kärsivällisyys. Tulet huomaamaan, että pyöräsi vastustaa ja rengas hankaa karkeaa tien pintaa vasten. Vaikuttaa siltä, kuin pyörä ei tahtoisi edetä. Tämä ilmiö tunnetaan painovoimana.

Vuohet elelevät vuorilla, eivätkä aina valitse samoja reittejä. Kaikki paimenet eivät asu myöskään samassa kylässä. Joten kahden jo aiemmin mainitun rinteen lisäksi on tarjolla monia muita vaihtoehtoja nousuosuuksille. Yksi niistä, Tovo di Sant'Agata, nähtiin vuoden 2012 Girossa. Se lienee vielä Mazzoa rankempi, sillä keskivertoinen korkeusvaihtelu olisi suurempi, vaikkei reitti sisältäisi edes paria laskukilometriä 5 kilometrin päässä huipusta.

  • Nousu Monnosta: 12 km, kumulatiivinen korkeusero 1 000 m, enimmäiskorkeus 1 852 m, enimmäiskaltevuus 16 %, keskivertokaltevuus 7,5% .
  • Nousu Mazzosta: 12,2 km, kumulatiivinen korkeusero 1 307 m, enimmäiskorkeus  1 852 m, enimmäiskaltevuus 20 %, keskivertokaltevuus 10,7 %.
  • Nousu Tovo Sant'Agatasta: 12,5 km, kumulatiivinen korkeusero 1 323 m, enimmäiskorkeus 1 852 m, enimmäiskaltevuus 23 %, keskivertokaltevuus 10,6 %.

Puoleen väliin nousua Mazzosta, Piaz de l'Acqualle on pystytetty patsas Marco Pantanin ja hänen vuoden 1994 henkeäsalpaavan suorituksensa kunniaksi. Viisi vuotta suorituksensa jälkeen valmistautui Pantani nousemaan reitin jälleen, mutta hänet hylättiin verikokeen näyttäessä hänen verisolujen tilavuusosuuden koko verestä ylittävän 50 %. Tästä oli vastuussa mafia, kuten asia lukuisia vuosia myöhemmin virallisesti todistettiin. Il Piratana (Merirosvona) tunnetulta Pantanilta oli viety voitto tämän nenän edestä. 


Vuoden 1996 Girossa oli jäljellä kaksi etappia ja espanjalaispyöräilijä Abraham Olano oli siirtynyt johtoasemaan aika-ajon jälkeen. Jäljellä oli “enää” yksi hurja ajomatka ennen Milanoon saapumista: 250 kilometriä pituutta ja 6 000 metriä kumulatiivista korkeuseroa, joka sai alkunsa Mendelin vuoristosolasta, jatkui Tonalen vuoristosolaan ja päättyi nykypäivän Gavia–Mortirolo-etappiin, 30 kilometriä maaliviivasta, joka sijaitsi Apricassa. Olano kesti Mortirolon solaan saakka, jossa hänen oli vihdoin pakko antaa periksi painovoimalle. Ollessaan yli 70-kiloinen, ei hänellä ollut mahdollisuuksia pärjätä venäläisiä Tonkovia ja Ugrumovia tai italialaisia Gottia ja Zainaa vastaan, joista kaikki painoivat vain hieman yli 60 kg. Olano hävisi Giron ja päätyi palkintopallin kolmannelle korokkeelle vain kolmen sekunnin erolla seuraavaan. Tänä vuonna eivät Mortirolo saati Gavia tule olemaan osa Giro d'Italian kriittisiä osuuksia. Sen sijaan Zoncolan, Pordoi, San Bernardino, Giau ja muut suuret nousuosuudet tulevat ottamaan niiden paikan vuoden 2021 Girolla.

← Volver al blog

También te puede interesar...