Kolme Siroko-paitaa gravel-pyöräilyyn

Gravel-pyöräily – mitä se on? Yksinkertaisesti sanottuna se on yhä suositummaksi käyvä tapa nauttia pyöräilystä. Monet pyöräilyharrastajat pitävät sitä muotivillityksenä ja pelkkänä markkinointikikkana, jonka tarkoitus on myydä lisää pyöriä, ja tällaisia markkinointikeinoja onkin toki nähty aina ensimmäisten modernien pyörien saapumisesta lähtien. Skeptikot ovat todennäköisesti oikeassa, mutta kiitos gravel-pyöräilyn suosion, ovat monet löytäneet pyöräilyn uudestaan ja saaneet motivaatiota harrastukseen ja tämä jos mikä voi olla hyväksi terveydelle ja planeetallemme.

“Joka kerta, kun näen aikuisen pyörän selässä, en enää tunne ahdinkoa ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta” – H.G. Wells.

Tämä lainaus brittikirjailijalta vangitsee erinomaisesti sen toivon ja vapauden symbolismin, jota pyöräilyn nousukausi edusti 1800-luvun lopulla. Siihen asti kaksipyöräiset olivat olleet osa vain rikkaiden maailmaa. Kaikki muuttui 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä, kun teknologian kehitys johti ensimmäisten modernien, kohtuuhintaisten ja turvallisten polkupyörien luomiseen. Tuolloin moni ihminen piti varmasti pyöriä pelkkänä ohimenevänä villityksenä, mutta he olivat väärässä. H.G. Wells kuvasi upeasti ne sosiaaliset muutokset, joita pyörä sai aikaan kirjassaan, jonka jokaisen itseään kunnioittavan pyöräily- ja pyöräharrastajan kannattaa lukea: The Wheels of Chance.

Tämä aikamatkailu Wellsin Aikakone-kirjassa tuo meidät sellaisen kysymyksen äärelle, jolla on paljonkin tekemistä gravel-pyöräilyn kanssa. Millaisia olivat tiet 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa? Eivät ainakaan sellaisia, millaisina me ne tänä päivänä tunnemme. Asfalttia ei ollut, vaan tiet olivat yhdistelmiä soraa, hiekkaa ja kiviä – eli käytännössä hieman kaikkea ja osa niistä oli paremmassa, osa huonommassa kunnossa. Teiden pyöräilykunnotkin vaihtelivat suuresti. Meidän täytyy myös muistaa, että Tour de France, Giro, La Vuelta sekä muut suuret klassikot järjestettiin vuosia (osa järjestetään yhä) sora-, hiekka- ja mukulakivikaduilla. Joten gravel-pyöräily on totisesti keksitty jo aiemmin, mutta nyt se nähdään enemmänkin uutena perinteisen pyöräilyn versiona.

Viime vuosien aikana on tuo perinteisyyden henki herätetty jälleen eloon, kiitos teknologisen kehityksen, jota olemme saaneet todistaa pyörissä, pyörän osissa, lisävarusteissa ja vaatetuksessa. Aivan kuten Wellsinkin aikakauden kehityssuunnat mahdollistivat turvallisten pyörien saapumisen, mikä sai puolestaan aikaan suuria muutoksia, on nykypäivänkin pyöräilyalalla kehitelty monia erilaisia tuotteita, jotka mahdollistavat sen, että seikkailuhenkiset pyöräilijät pääsevät nauttimaan gravel-ajosta.

Me Sirokolla emme toistaiseksi valmista pyöriä, mutta urheiluvaatteita kyllä. Tiedämme, että hyvien bib-shortsien tai pyöräilypaidan suorituskyky voi olla se erottava tekijä epämukavan ja nautinnollisen pyöräilykokemuksen välillä: lausahdus “ei koskaan enää” muuttuu muotoon “huomenna uudestaan”. Siksi pyöräilyvaatteissamme on kyse maksimaalisen käyttömukavuuden ja parhaan istuvuuden saavuttamisesta kaikkiin olosuhteisiin ja kaikille budjeteille. Tällä kertaa aiheemme on gravel-pyöräily, joten annamme seuraavaksi kolme esimerkkiä pyöräilypaidoista, joiden muotoilu ja nimeämisperusteet ovat saaneet inspiraatiota tästä uudesta pyöräilyn muodosta:

Pitkähihainen Siroko M2 Gravel -pyöräilypaita

Aloitetaanpa tästä siististä vihreästä pyöräilypaidasta, jonka vasenta hihaa koristavat mustat raidat ja takataskualuetta maastokuviointi. Malliin kuuluu kolme klassista takataskua ja yksi vetoketjutasku. Taskut on varustettu vahvistetuilla saumoilla sekä viimeistelyillä ja niissä on tarpeeksi tilaa kaikille tärkeimmille tavaroillesi. Vihreä on hyvin käytännöllinen väri, mitä teiden mutaan ja pölyyn tulee, sillä lika ei näy siinä helposti. Tätä pitkähihaista paitaa voi käyttää vain termisen aluskerroksen yllä tai sen voi pukea lyhythihaisen paidan päälle. Tutustutaanpa jälkimmäiseen seuraavaksi.

Lyhythihainen Siroko M2 Dirty Road -pyöräilypaita

Tämä on edellisen paidan veli – sama suorituskyky ja ominaisuudet, mutta lyhythihaisessa muodossa. Jos puet yllesi molemmat ja mustat bib-shortsit, saat aikaan tyylikkään kokonaisuuden, jonka avulla olet valmis kohtaamaan pitkien päivien lämpötilamuutokset teillä, jotka voivat olla yhtä mutaisia ja hiekkaisia kuin hauskojakin. Katso täältä, kuinka upealta paita näyttää mustiin pyöräilyshortseihin yhdistettynä.

Lyhythihainen Siroko SRX Dirty Kanza -pyöräilypaita

Gravel-pyöräily ei ole pelkkää seikkailua, sillä lajista järjestetään myös kisoja. Dirty Kanza on kuuluisien gravel-kisojen sarjan vanha nimi – nyt sitä kutsutaan nimellä Unbound Gravel. Kisat järjestetään Yhdysvalloissa ja ne houkuttelevat paikalle erityyppisiä ajajia aina gravel-intoilijoista ammattilaispyöräilijöihin, jotka tulevat tiimeistä, kuten Education First. Siroko SRX -malliston pyöräilypaita on valmis haasteeseen: sen äärimmäisen kevyt ja hyvin joustava kangas takaavat täydellisen istuvuuden ja optimaalinen hengittävyys ja käyttömukavuus saavat sinut unohtamaan, että se on edes päälläsi. Jos viininpunainen ei ole värisi, vaan suosit kahden edellisen mallin mukaista vihreää, niin löydät värivaihtoehdon täältä.

Nyt, kun olet tutustunut kolmeen gravel-ajon inspiroimaan pyöräilypaitaan, on kenties aika selvittää, millaisia gravel-pyörät ovat ja miten ne eroavat muista samantyyppisistä pyöristä.

Mikä on gravel-pyörä ja kuinka se eroaa maantiepyörästä?

Levyjarrujen ja tubeless-renkaiden lisäksi on gravel-pyörissä yleensä miellyttävä, endurance-maantiepyöriä muistuttava rakenne, joka on suunniteltu pitkiin matkoihin ja pitkiin aikoihin satulassa.

Niillä on myös hyvin luonteenomaiset maantiepyörän ohjaustangot, jotka levenevät alaspäin kaartuessaan siten, että sivut osoittavat ulospäin. Tämä tuo vakautta ja auttaa pitämään pyörän paremmin hallinnassa.

Renkaalle on jätetty enemmän tilaa kuin maantiepyörissä, mikä mahdollistaa leveämpien renkaiden käytön. Tämä lisää ajomukavuutta sekä mahdollisuuksia ajaa vaikeammissa maastoissa.

Aivan kuten hybridipyörät (sekoitus maantie- ja maastopyörää), jotka on suunniteltu pyörämatkailuun, tarjoavat gravel-pyörätkin mahdollisuuden lisätä pyörään varusteita, kuten lokasuojia, tavaratelineitä, satulalaukkuja ja enemmän kuin kaksi juomapulloa – tätä ominaisuutta ei ole tarjolla suuressa osassa maantiepyöriä.

Viimeiseksi, myös vaihteiden valikoima eroaa maantiepyörän vaihteista, jotta pyörällä pystyisi ajamaan asfalttia haastavammassa maastossa. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin tapauksiin ja markkinoilta löytää myös gravel-pyöriä, joilla on samanlaiset vaihteistot kuin maantiepyörämalleissakin.

Tarjolla on jopa gravel-malleja, jotka näyttävät jousituksettomilta maastopyöriltä maantiepyörän ohjaustangolla varustettuna. Kaikki nämä ominaisuudet saavat gravel-pyörät sekä eroamaan muista että muistuttamaan eri pyörämalleja johtuen siitä, että ne yhdistelevät eri tyylien ominaisuuksia.

Gravel-pyörä vs. cyclocross-pyörä

Pääeroavaisuus gravel- ja cyclocross-pyörän välillä löytyy niiden rakenteista. CX-pyörä on suunniteltu kisoihin, jotka kestävät noin tunnin. Maksimaalisia ponnistuksia jatkuvine temmon muutoksineen, tiukkoja mutkia, hyppyjä, hiekkaa, mutaa ja pyörän kantamista, kun maasto käy ajokelvottomaksi. Muotoilu on tehty nämä tarpeet mielessä pitäen: cyclocross-pyörässä on suurempi emäputken kulma, mikä tekee ohjaamisesta reaktiivisempaa. Gravel-pyörässä kulma on pienempi ohjaamisen vakauttamiseksi.

Tämän tasapainon saavuttamiseksi on gravel-pyörän akseliväli pidempi kuin CX-pyörässä ja gravel-pyörissä on usein myös viisto vaakaputki, kun taas CX-pyörän vaakaputki on useimmiten suora.

Viimeisenä eroavaisuutena, cyclocross-pyörissä on hieman pienempi renkaan väli kuin gravel-pyörissä, sillä Union Cycliste Internationale (Kansainvälinen pyöräilyliitto, UCI) ei salli yli 33 mm:n levyisiä renkaita CX-pyörissä.

Kuten olet varmasti huomannut, yhdistelevät gravel-pyörät elementtejä ja ominaisuuksia muista pyöristä. Jos sinulla on jo pyörä, niin tee ihmeessä muutostöitä sopeuttaaksesi se tarpeisiisi. Näin homma on tehty aina – kyse on asenteesta ja halusta tutkia tuntemattomia maaperiä.

Jos palaamme ajassa takaisin 1970-luvun loppupuolelle ja muistelemme maastopyöräilyn alkuaikoja, näkyy siellä sama palava halu kokeilla uusia asioita. Tuolloin tarjolla ei ollut pyöriä, saati varusteita maastopyöräilyn harrastamiseen. Pyöräilyharrastajien oli muokattava olemassa olevia varusteitaan ja valmistettava käsin uusia osia luodakseen pyöräilyn muodon, joka on nykyisin äärimmäisen suosittu.

Näillä maastopyöräilyn pioneereilla ei ollut alan tukea, ainakaan alussa. Gravel-pyöräilyllä puolestaan on. Tämä ei suinkaan ole huono asia – päin vastoin. Alan tuki on tarkoittaa sitä, että yhä useampi ihminen innostuu pyöräilystä, sillä nyt on yhä helpompaa löytää ratkaisuja, jotka sopeutuvat erilaisiin yksilöllisiin tarpeisiin. Tämä on syy sille, miksi maastopyörämallit luotiin ja miksi gravel-malleja kehitellään nyt. Kaikki tarpeet, ongelmat tai tiet eivät ole samanlaisia ja halu tutkia ja kokea uudenlaisia kokemuksia – aivan, kuten maastopyöräilyn luojilla – kuuluu ihmisen perusluonteeseen.

← Volver al blog

También te puede interesar...