Pyöräily ja mielenterveysongelmat

Olemme jo aiemmassa julkaisussamme käsitelleet pyöräilyn terveysvaikutuksia. Vaikka tämä korrelaatio onkin havaittavissa tutkimuksessa toisensa jälkeen, ei kannata kuitenkaan unohtaa sitä, että korrelaatio ei tarkoita samaa kuin syy-yhteys. Toisin sanoen: voimme tuntea olomme hyväksi lähdettyämme polkemaan, kuten myös ennen ja jälkeen treenaamisen, mutta se ei silti poista ongelmiemme aiheuttajia. Ja joskus – huolimatta siitä kuinka paljon poljemme – ne vaativat veronsa.

Juuri tästä syystä aiomme tässä julkaisussa keskittyä pyöräilyn ja mielenterveyden väliseen suhteeseen. Käytämme esimerkkeinä joitain ammattipyöräilijöitä, joiden tarinat (vaikkakin joillain niistä on traagiset loput) auttavat puhumaan ahdistuksesta, masennuksesta, syömishäiriöistä ja päihteiden väärinkäytöstä.

Aluksi haluamme kuitenkin huomauttaa, ettemme ole alan asiantuntijoita ja jaamme ainoastaan tietoa pohtiaksemme valtavaa terveysongelmaa, johon yhteiskuntamme tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Seuraavat kaksi faktaa auttavat ymmärtämään sen tosiasian, että ilman mielenterveyttä, ei ole terveyttä lainkaan: WHO uskoo, että vuonna 2030 tulee masennus olemaan johtava sairastuvuuden syy maailmanlaajuisesti ja lääkkeiden käyttäminen mielenterveysongelmien hoidossa on kohonnut jo vuosikymmenen ajan.

René Pottier

Vuoden 1906 Tour de Francen voittajan tapaus havainnollistaa jotain, mikä tuntuu toistuvan kerta toisensa jälkeen: Ymmärryksen puute mielenterveysongelmiin liittyen sekä yksin ja hiljaisuudessa niistä kärsiminen. Kukaan ei kyennyt käsittämään ranskalaismiehen itsemurhaa vain 6 kuukautta sen jälkeen, kun hän oli voittanut Ranskan ympäriajon täysin ylivoimaisesti. Tuon ajan lehdistö totesi Pottierin olleen “onneton rakkauselämässään”. Huhujen mukaan hänen vaimollaan oli ollut syrjähyppy Pottierin kisatessa Tour de Francella, mutta oli selvää, että René Pottier kärsi “syvästä pahanolontunteesta, jota mikään, edes kunnia, ei kyennyt nujertamaan”.

Mikä sitten piinasi René Pottieria? Mielenterveysongelmilla ei yleensä ole yhtä yksittäistä syytä, vaan ne aiheutuvat enemmänkin eri tekijöiden yhdistelmästä: geeneistä, sosiaalisesta ympäristöstä, traumaattisista kokemuksista, stressistä, huumeiden käytöstä, alkoholin väärinkäytöstä, toteutumattomista odotuksista ja niin edelleen. Tämän vuoksi kuka tahansa voi kärsiä mielenterveysongelmasta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää etsiä ja pyytää apua jo ensimerkkejä havaitessaan. Kenenkään ei tulisi kärsiä hiljaa yksinäisyydessä, vaan hakeutua erikoistuneen lääketieteellisen avun piiriin ja osallistua halutessaan myös tukiryhmiin. Tarjolla on myös urheiluun erikoistuneita psykologeja, jotka auttavat urheilijoita elämän ja kilpailujen haasteissa. Tästäkin huolimatta joudumme silti todistamaan traagisia tapauksia, joista esimerkkinä on nuoren amerikkalaisen pyöräilijän Kelly Catlinin tarina.

Tom Dumoulin

Kun alankomaalaispyöräilijä ilmoitti 23. tammikuuta 2021 jättäytyvänsä kilpailuista, yllättyivät kaikki. Jotakin on siitä huolimatta muuttunut urheilualalla viime vuosien aikana. Hyvä puoli asiassa on se, että Dumoulin ilmaisi selkeästi ongelmansa ja sai joukkuetovereidensa ja koko tiimin tuen taakseen. Huono puoli asiassa lienee se, että joillain tuntuu yhä olevan vaikeuksia ymmärtää asiaa (yksi Dumoulinille esitetyistä kysymyksistä vaikuttaa koskevan tätä asiaa), sillä he näkevät ainoastaan ammattilaisurheilijan etuoikeutetun aseman. Heiltä jää huomaamatta paineet, odotukset suoriutua ja oikeuttaa palkkansa, sosiaaliset suhteet, media, sponsorit ja niin edelleen.

Tom on palannut kisaamaan vuonna 2021, mutta muiden pyöräilijöiden sekä meidän muiden ei tulisi pitää hänen esimerkkiään poikkeuksena johtuen hänen etuoikeutetusta ammatillisesta tilanteesta, vaan asiana, jonka tulisi olla normi. Kun jonkun jalka murtuu, ei kukaan kritisoi asiaa ja kilpailuista pois jättäytymistä, vaan kaikki kyllä ymmärtävät asian. Miksi sama ei päde mielenterveysongelmiin? Ex-ammattilainen Phil Gaimon selittää asian erinomaisesti: “Ainoa asia, mikä on hullua, on se, kuinka kauan ihmiset odottavat ennen kuin alkavat pitää huolta itsestään [...] Emme kävelisi ympäriinsä murtuneen käden kanssa, eikä aivojaankaan tulisi jättää huomiotta”.

Dumoulinin kaltaisia pyöräilijöitä on muitakin. Espanjalaisajaja Javi Morenokin lopetti ja palasi kilparadoille, menestyksekäs saksalaissprintteri Marcel Kittel jäi eläkkeelle sanoen, että “pyöräily on kaunis laji, mutta ammattilaisurheilu onkin sitten toinen juttu” ja nuori ranskalaispyöräilijä Theo Nonnez ilmoitti vuoden 2021 huhtikuussa lopettavansa pyöräilyuransa.

Jenny Rissveds

Ruotsalainen naismaastopyöräilijä voitti olympiakultaa Rio de Janeirossa vuonna 2016 ollessaan 21-vuotias. Muutama kuukausi myöhemmin, vuonna 2017 Jenny Rissveds vetäytyi maastopyöräilystä, sosiaalisesta mediasta ja koko maailmasta keskittyäkseen mielenterveyteensä. Tässä Instagram-julkaisussa hän selitti masennuksensa lisäksi saaneensa myös syömishäiriödiagnoosin: “Ainoa asia, mikä mielessäni pyöri, oli syödä niin paljon kuin mahdollista ja sitten miettiä, kuinka pääsisin vessaan. Elämäni alkoi vaikuttaa addiktin elämältä ja minusta ehkä tulikin sellainen [...] Jotenkin tiesin pakkomielteeni ruokaan ja kehooni olevan yhteydessä masennukseen ja se yksi tapaaminen sairaalan psykiatrisella osastolla sai minut havahtumaan.”

Pakkomielle painosta vaikuttaa pyöräilijöihin kaikissa tasoluokissa. Ongelmana on kuitenkin se, että pyöräily vaatii paljon energiaa. Täytyy syödä, mutta ei niin paljoa, että “lihoo”. Tämän seurauksena ja huolimatta kaikista niistä neuvoista ja avusta, jota ammattilaisurheilijat saavat, mahtuu pyöräilymaailman huipulle useita syömishäiriöstä kärsiviä pyöräilijöitä. Ben King ja Janez Brajkovič sairastivat bulimiaa ja Rohan Dennis kertoi, että painoa pudottaessaan hän kävi lähellä syömishäiriöön sairastumista. Hinta, jonka Catherine Marsalin puolestaan täytyi maksaa hänen huippusuorituksistaan, oli osteoporoosi.

Optimaalisen ja parhaan suorituksen mahdollistamiseksi tarvittavan painon saavuttamisessa ja parantuneita tuloksia toivoessaan yhä alhaisemman ja alhaisemman puntarin lukeman tavoittelun välillä on hiuksenhieno raja. Nämä esimerkit todistavat, että jos ravitsemustieteilijöiden ja -ammattilaisten sekä valmentajien kanssa työskentelevät ammattiurheilijat voivat sairastua syömishäiriöihin, niin kuka tahansa voi sairastua niihin ja asettaa terveytensä vaaraan. Jenny Rissveds kykeni katkaisemaan kierteen ja tulee vielä nauttimaan elämästä, ruoasta, pyöräilystä ja kisaamisesta, joten toivoa on.

Frank Vandenbroucke

Olisi meiltä tekopyhää, jos emme mainitsisi päihteiden ja lääkkeiden väärinkäytön yhteyttä mielenterveysongelmiin pyöräilyn maailmassa. Esimerkkejä on monia: aina vähemmän tunnetuista pyöräilijöistä, kuten Jesús Manzanosta ja Mauro Santambrogiosta maailmankuuluihin ajajiin, kuten Bjarne Riisiin ja Marco Pantaniin. Heistä kaikki olivat osallisina Frank Vandenbroucken tapauksen kaltaisissa dopingskandaaleissa. Tästä huolimatta aivan kuten monet ihmiset käyttävät kaikenlaisia päihteitä ilman, että kärsivät mielenterveysongelmista, ovat myös monet pyöräilijät käyttäneet dopingia tuntematta seurauksia nahoissaan ja mielenterveydessään. Tämä tarkoittaa sitä, että laukaisevana tekijänä täytyy olla jotain muuta: aiemmin mainitsemamme tekijöiden yhdistelmä.

Belgialaisajajalla oli vaikea lapsuus, jota sävyttivät lukuisat ongelmat perheessä. Vandenbrouckesta tuli ammattilainen 19-vuotiaana tiimissä, jossa dopingin käyttö rehotti ja hän jäikin koukkuun kaikenlaisiin aineisiin. Näin hän kuvaili sitä elämäkerrassaan: “Stilnoctin (unilääke) ja amfetamiinin kanssa söin Valiumia… Joskus en nukkunut sekuntiakaan viiteen päivään. Aloin nähdä näkyjä, ihmisiä, joita ei ollut olemassa. Tapasin kuulla heidän tulevan. He olivat tulossa pidättämään minua.” Toden totta, olivat. Vuonna 2002 Belgian viranomaiset tekivät kotietsinnän hänen kotiinsa ja löysivät EPOa, klenbuterolia ja morfiinia. Yhdistelmä päihteitä, kaoottista elämäntyyliä ja henkilökohtaisia ongelmia johti itsemurhayritykseen vuonna 2007 ja lopulta kuolemaan vuonna 2009 hänen ollessa 34-vuotias.

Päihteiden väärinkäyttö, alkoholi, lääkkeet ja huumeet ovat bensaa niin fyysisten kuin mielenterveysongelmien liekkeihin. Terveellinen, rauhallinen elämäntyyli ja tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen liikunta sekä stressin ja keholle vahingollisten aineiden käytön välttäminen auttavat ehkäisemään mielenterveysongelmien syntymistä.

Pyöräilijän eläköityminen

Lopuksi käsittelemme jotain perustavanlaatuista niin ammattilaispyöräilijän, kuin kenen tahansa muunkin työelämänsä lopettavan elämässä.

Eläkkeelle jääminen voi olla ammattilaisurheilijalle vaikeaa, jos hän ei ole siihen hyvin varautunut. Pyöräilyn maailmasta ei ole paljon dataa tarjolla, mutta tutustutaan muiden urheilulajien tilastoihin: 40% valioliigan jalkapalloilijoista ja 60% NBA-pelaajista ajautuu konkurssiin viiden vuoden sisällä eläköitymisestä. NFL:ssä 78 %:lla pelaajista on talousvaikeuksia kahden vuoden sisällä eläkkeelle jäämisestä. Nämä tilastot esittelevät urheilulajeja, joissa liikkuu huomattavasti pyöräilyä enemmän rahaa. Tästä syystä pyöräilijöiden ei tulisi laittaa kaikkea yhden kortin varaan. Eläkkeelle jäämiseen tulisi valmistautua, sillä usein se tarkoittaa menetyksiä talouden, henkilökohtaisen elämän ja tunne-elämän puolella.

On ensiarvoisen tärkeää hallita urheilu-uraa ja eläköitymistään suunnittelemalla niitä etukäteen. Prosessoi ajatuksiasi, tuntemuksiasi ja tekemiäsi löytääksesi oman polkusi, äläkä lähde seuraamaan sitä tietä, jonka muut ovat sinulle pedanneet. Monet pyöräilijät jatkavat polkemistaan eläköidyttyään, sillä he rakastavat lajia. Jotkut jatkavat pyöräilyn maailmassa tavalla tai toisella, mutta jotkut pyöräilijät, kuten Australian Anna Meares, joutuvat jäämään eläkkeelle yllättäen ja haluamattaan, kärsien eri tyyppisistä ongelmista ja tarviten aikaa ja apua uuteen elämään sopeutumiseen.

Esimerkit pyöräilijöistä, joita olemme tarjonneet tässä artikkelissa, ovat vain jäävuoren huippu, sillä urheilijoiden mielenterveysongelmat ovat aivan yhtä yleisiä kuin muunkin väestön keskuudessa. Moni meistä saattaa erehtyä luulemaan heitä etuoikeutetuiksi, oikeiksi supernaisiksi ja -miehiksi, mutta loppujen lopuksi hekin ovat vain ihmisiä.

← Volver al blog

También te puede interesar...