7 tapaa, jolla polkupyörä on muuttanut maailmaa

Yhdistyneet kansakunnat julisti vuonna 2018 kesäkuun 3. päivän maailman pyöräilypäiväksi. Siihen saakka pyöräilypäivää oli vietetty huhtikuun 19. päivänä Albert Hofmannin happotripin muistoksi, jolloin hän pyöräili kotiin uudenlaisen aineen, LSD:n alaisena. Jos tämän tarkoituksena oli muistuttaa meitä siitä, että pyöräilyä voidaan pitää eräänlaisena hyvän olon “huumeena”, sopii huhtikuun 19. päivä tähän tarkoitukseen täydellisesti. Ja niin sopii myös kesäkuun 3. päivä ja kaikki muutkin päivät vuodesta, sillä millaista elämämme olisikaan ilman pyöriä? Selvittääksemme, mitä polkupyörän keksiminen ja yleistyminen ovat merkinneet ihmiskunnalle, luomme seuraavaksi katsauksen seitsemään tapaan, joilla se on muuttanut arkeamme, yhteiskuntaa, teknologia-alaa sekä koko maailmaa:

Edullinen kulkuneuvo

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tuli massatuotetusta “turvallisesta polkupyörästä” kohtuuhintainen ja käytännöllinen kulkuneuvo suurelle osalle yhteiskunnan jäseniä. Sitä käytettiin työmatkoihin, työvälineenä sekä edullisena ja helppona tapana liikkua paikasta toiseen vapaa-ajalla. Tämä sai aikaan valtavia yhteiskunnallisia muutoksia aina aikaisesta turismista seuraavaan suureen muutokseen.

Polkupyörä mielelle


Steve Jobs viittaa videolla tähän
S.S. Wilsonin artikkeliin, jonka mukaan polkupyörällä kulkeva ihminen on energiatehokkaampi kuin autolla tai lentokoneella kulkeva ihminen. Lisätutkimukset paljastivat tosin, että on toki olemassa eläinlajeja, jotka liikkuvat tehokkaammin kuin ihminen polkupyörällä. Siitä huolimatta polkupyörien 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun laajalle levinnyt käyttö muutti sitä tapaa, jolla käsitämme tilan ja ajan. Kyky matkustaa pitkiäkin matkoja vain muutamassa tunnissa pisti stopin monen syrjäisen maaseutualueen eristyneisyydelle. Puolestaan kyky liikkua nopeasti lyhyitä etäisyyksiä nopeutti tärkeitä ja tavanomaisia prosesseja, kuten postin jakelua.

Otimme ilolla vastaan nämä muutokset ja tähtäsimme pidemmälle – nykyisin voimme jopa pyöräillä virtuaalisesti. Mutta miltä tuntuisi menettää pyöränsä? Elokuvan Polkupyörävaras tapahtumat antavat tästä osviittaa. Palataksemme Jobsin esimerkkiin, ymmärrämme teknologian tärkeyden vasta, kun puhelimen akku loppuu tai läppäri kaatuu kesken tärkeän työtehtävän.

Katujen päällystäminen ja uusien teiden rakentaminen

Mitä enemmän polkupyöriä käytetään, sitä enemmän ja parempaa infrastruktuuria tarvitaan. Tämä on totta niin tänä päivänä kuin polkupyöräbuuminkin aikana. Yksi esimerkki tästä on Yhdysvaltojen Good Roads (hyvät tiet) -liike, joka perustettiin vuonna 1880. Kyseessä oli maanviljelijöiden ja pyöräilijöiden organisaatioiden liitto, joka vaati liittovaltion hallitusta investoimaan maaseututieverkoston kunnon parantamiseen. Kuin kohtalon iskusta johti auton saapuminen 1900-luvun alussa siihen, että presidentti Woodrow Wilson allekirjoitti liittovaltion lain teiden tukemiseksi vuonna 1916. Tämä oli ensimmäinen liittovaltiotason maanteiden rahoituksesta säädetty laki Yhdysvalloissa. Kaksi- ja nelipyöräisten kulkuneuvojen suhde ei kuitenkaan pääty tähän.

Autot ovat polkupyörille kiitoksen velkaa

Emme väitä, etteikö autoista olisi kehittynyt sellaisia, mitä ne tänä päivänä ovat ilman polkupyöriä, mutta meidän on joka tapauksessa mainittava yksi tietty teknologinen kehitys, joka suunniteltiin pyöriä varten ja jota myöhemmin käytettiin ensimmäisissä bensalla toimivissa autoissa. Kyseessä on ilmarengas, jonka kehitteli skotlantilainen keksijä John Boyd Dunlop vuonna 1887. Pyörät, saati autot eivät olisi niin nopeita ja mukavia kuin nykypäivänä ilman tätä keksintöä.

Tämä kolmipyöräinen automobiili taakse asennetulla moottorilla on vuonna 1886 rakennettu Benz Patent-Motorwagen, joka tunnetaan myös nimellä Benzin automobiili. Sitä pidetään maailman ensimmäisenä autona. Se on varustettu kolmella pinnarenkaalla, polkupyörän ketjuilla sekä tasauspyörästöllä, jonka kehitti James Starley. Hän oli pyöräalan isä Isossa-Britanniassa sekä John Kemp Starleyn setä, joka loi sen pyörien konseptin, jollaisena sen tänä päivänä tunnemme.

Ensimmäinen lentokone lähti lentoon kahdella pyörällä

Kaikki tuntevat Wrightin veljekset Wilburin ja Orvillen ilmailun pioneereina, mutta ennen lennokkaita matkojaan he olivat menestyneitä yrittäjiä polkupyöräalalla 1800-luvun lopulla. Vuonna 1892 he perustivat verstaana ja myymälänä toimineen tilan Daytoniin, Ohioon, jossa he valmistivat, korjasivat ja vuokrasivat asiakkaille Van Cleve -pyöriään. 2 000–3 000 dollarin vuositulojensa turvin he alkoivat tutkia ilmailua. Vuonna 1899 he pääsivät tekemään kokeita ensimmäisillä lentävillä laitteillaan. He käyttivät pyörän osia ensimmäisissä liitokoneissaan ja rakensivat tuulitunnelin verstaassaan tehtäviä ilmailutestejä varten. Vuonna 1909 he allekirjoittivat 25 000 dollarin yhteistyösopimuksen Yhdysvaltain armeijan kanssa.

Teräshevoset

Lentokoneista ei ollut juuri hyötyä Vietnamissa. Polkupyörän yksinkertainen luonne sopi sinne paremmin verrattuna Yhdysvaltain armeijan hienostuneisiin lentokoneisiin. Pyöriä muunneltiin ja vahvistettiin kestämään raskaita kuormia (yli 200 kilon kuormia ja Steel Horse -pyörien tapauksessa jopa 600 kilon kuormia), joita voitiin kuljettaa kapeiden ja mutkittelevien viidakkopolkujen läpi. Sotareportteri Harrison Evans Salisbury esitti Yhdysvaltojen senaatin ulkoasianvaliokunnalle vuonna 1967 niiden olleen ratkaisevan tärkeässä asemassa Pohjois-Vietnamin vastarinnassa. Senaattori Fulbright vastasi: “Miksi emme keskittyisi pommittamaan heidän polkupyöriään siltojensa sijaan? Tietääkö Pentagon asiasta?”. Senaattori Fulbright oli kenties sarkastinen, mutta nykypäivänä monet Vietnamiin matkustavat turistit pyöräilevät juuri tällä armeijan joukkoja, aseita ja varusteita kuljettaneella reitillä, eli Hồ Chí Minhin huoltotiellä.

Naisten emansipaatio

Vuonna 1896 amerikkalainen naisoikeusaktivisti Susan Brownell Anthony sanoi: “pyörä on edistänyt naisten emansipaatiota enemmän kuin mikään muu asia maailmassa”. Hän koki pyöräbuumin omakätisesti ja lausunto oli kenties hieman kärjistetty, sillä pyörä ei itse asiassa  muuttanut niiden naisten asioita, joilla ei ollut pyörään varaa. Vaikka pyörät kävivät yhä edullisemmiksi, useimmille naisille vastasi yhden pyörän hinta usean kuukauden palkkaa – ja täytyihän heidän myös syödä, juoda, ostaa vaatteita ja kenkiä sekä maksaa vuokra. Vasemmalla näet päiväkohtaiset palkat Isossa-Britanniassa vuonna 1906 ja oikealla pyörän hinnan:

Vuonna 1888, hieman ennen pyöräbuumia julkaistiin artikkeli nimeltään White slavery in London(Valkoinen orjuus Lontoossa). Naiset työskentelivät 14-tuntisia työpäiviä ja ansaitsivat 4–8 šillinkiä viikossa. Huonot työolosuhteet, alhaiset palkat, sukupuolten välinen palkkaero ja naisten äänestysoikeuden puuttuminen oli jatkunut vuosikymmenten ajan ja jatkui pyöräilybuumin jälkeiseenkin aikaan. Voisi sanoa, että pyörä sattui ennemminkin yleistymään samaan aikaan, kun naiset kävivät läpi perustavalaatuisia vaikeuksia. Joten sen sijaan, että tekisimme yleistyksiä, sanokaamme, että kaksipyöräisillä oli emansipoiva ja vapauttava rooli vain joidenkin naisten elämissä.

Pyörät toivat kuitenkin muutoksen tuulia tuon ajan naisten muotiin. Tiukat korsetit ja pitkät hameet saivat jäädä. Bloomer-housuista ja lyhemmistä halkiollisista midihameista tuli suosittuja. Tessie Reynolds pukeutui pantalongeihin, puseroon ja takkiin pyöräillessään 190 kilometriä Brightonista Lontooseen ja takaisin aikaan 8 tuntia 30 minuuttia vuonna 1893 ollessaan vain 16-vuotias.

Naiset saivat pyöräillä myös ilman kaitsijaa. Konservatiivit vastustivat uusia vaatteita, vapautta ja urheilua. He jopa väittivät, että naisen haarojen kosketus satulan kanssa olisi seksuaalisesti säädytöntä. Monille heille ei kuitenkaan tuottanut ongelmia hyväksyä naisten työskentelyä aamunkoitosta iltamyöhään tyrmistyttävissä työolosuhteissa ja surkeilla palkoilla.

Monet sufragetit, naisten asioita ajavat, näkivät pyörän vapauttavana ja emansipoivana kulkuvälineenä. Ylemmän ja ylemmän keskiluokan naisille tarkoitti polkeminen henkilökohtaisen vapautensa tietouden levittämistä ja saamista sekä liittymistä naisten äänioikeuden puolesta taistelevan liikkeen jäseniksi. Äänioikeus oli tavoite, jonka puolesta he olivat taistelleet 1800-luvun puolivälistä alkaen ja josta ei valitettavasti tullut todellisuutta kuin vasta 1900-luvun kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Me rakastamme pyöräilyä ja toivomme, että maailmanlaajuinen naisten äänioikeus olisi saavutettu polkimen polkaisulla, mutta tarkastellessamme historiaa käy selväksi, että näin ei suinkaan ollut. Vielä yksi fakta, joka laittaa pyörän tärkeyden perspektiiviin, mitä naisten oikeuksiin tulee: naispyöräilijät kisasivat ensimmäisen kerran olympialaisissa vasta vuonna 1984.

← Volver al blog

También te puede interesar...