Ensimmäisessä osassa tutustuimme pyöriin, jotka osallistuivat Tourille sen alkuvuosina. Näimme myös, kuinka niiden designia alkoivat pikku hiljaa koristaa jarrut ja integroidut vaihdevivut ja kuinka vapaarattaalliset mallit ottivat jalansijaa. Tässä toisessa artikkelissamme hyppäämme ajassa suoraan 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun, kun ala näki kaikista suurimmat muutokset pyörissä käytetyissä materiaaleissa ja niiden designeissa. Valmistaudu matkaan, sillä siinä riittää mutkia aivan kuin Alpe D’Huezilla konsanaan!
Hyvästit teräkselle, väliaikainen alumiini ja hiilikuidun saapuminen
Miguel Indurainin neljäs Tour Pinarellon selässä vuonna 1994 oli viimeinen Ranskan ympäriajo, joka voitettiin teräspyörällä. 1980-luvun lopussa Greg LeMondin ja Pedro Delgadon voittojen siivittämänä tutustuimme kahteen materiaaliin, jotka tulisivat määrittämään tulevia vuosia. Nämä olivat alumiini ja hiilikuitu. Kuitenkin vasta Indurainin viidennen ja viimeisen, vuoden 1995 Tourin jälkeen alkoi teräsrunko hävitä markkinoilta. Hänen tuon vuoden Pinarello-mallinsa oli valmistettu alumiinista ja niin olivat myös kaikki Tourin voittaneet pyörät aina Lance Armstrongin ensimmäiseen Touriin asti. Näiden joukossa oli Marco Pantanin upea Bianchi Mega Pro XL Reparto Corse, joka teki lopun Pinarellon valtakaudelle.
Vuonna 1999 amerikkalainen Armstrong voitti ensimmäisen seitsemästä Touristaan. Vaikka kaikki me tiedämme, kuinka hänen tarinansa päättyi, toimi Armstrongin Trek 5200 virstanpylväänä kahdestakin eri syystä: se oli ensimmäinen Tourin voittanut 100-prosenttisesti hiilikuidusta valmistettu pyörä ja samalla ensimmäinen voitto Shimanolle, japanilaiselle pyöräkomponenttien valmistajalle. Sittemmin Shimano ei ole ollut mukana voittajan pyörässä vain kuudella kerralla (neljällä kerroista se on hävinnyt Campagnololle ja kahdella Sramille). Nykyisin Shimano on brändi, jota suurin osa World Tourin joukkueista käyttää. Sitä paitsi pelkkä Trekin rakenne itsessäänkin oli uusi asia. Se nimittäin oli ensimmäinen pyörä, jota ei valmistettu käyttäen perinteisiä menetelmiä (putkia, jotka yhdistettiin toisiinsa hitsaamalla tai korvakkeilla), vaan sen sijaan se tuli muotista, kuten suuri osa nykyisistä hiilikuitupyöristä.
Keltainen paita antaa siivet, mutta aerodynamiikka nostaa lentoon
Nykyajan sukupolville tuli Pogačarin vastaveto ja Rogličin päihitys vuoden 2020 toiseksi viimeisen päivän henkilökohtaisissa aika-ajoissa valtavana yllätyksenä. Mutta mitä amerikkalainen Greg LeMond teki henkilökohtaisessa aika-ajossaan vuoden 1989 Tourin viimeisenä päivänä Champs-Élysées’llä, oli jotain täysin ennenkuulumatonta. Yli puolet maailmasta seurasi jännittävää kilpailua ja koko Ranska odotti näkevänsä maanmiehensä Laurent Fignonin ykköspallilla, kun LeMond voitti Tourin historian pienimmällä marginaalilla. Samalla tätä historiallista hetkeä voidaan pitää ensimmäisenä todisteena aerodynamiikan tärkeydestä.
Vaikka tämän Tourin lopputuloksesta on kirjoitettu ja kiistelty kerta toisensa jälkeen, on tosiasia se, että Fignon oli 50 sekuntia LeMondia edellä ennen 24,5 km:n aika-ajoa ja päivän päätteeksi hän oli 8 sekuntia amerikkalaista jäljessä, nähden tämän tuulettavan keltaisessa paidassa Champs-Élysées’llä. LeMond voitti hänet 58 sekunnilla, 2,3 sekunnilla per kilometri ajaen keskimäärin 2 km/h nopeampaa kuin Fignon. Tosiasia on, että LeMond oli aika-ajolla parempi, joten miksei Fignon varustautunut samanlaisella (tai samankaltaisella) ohjaustangolla kuin amerikkalainen ja miksei hän käyttänyt kypärää ja erilaisia pyöräilylaseja, vaan valitsi hiukset poninhännällä -tyylin sekä lasit korkealla ilmanvastuksella? Hän ei voi sanoa tulleensa yllätetyksi tai ettei hänellä olisi ollut aikaa etsiä vaihtoehtoja ja kokeilla niiden kanssa ajamista. LeMond oli jo käyttänyt triathlon-ohjaustankoa ja aerokypärää kyseisen Tourin edellisillä aika-ajoetapeilla. Kenties Fignon ei yksinkertaisesti vaivautunut tekemään muutosta, mutta kun hän lopulta sen teki kaksi kuukautta myöhemmin Grand Prix des Nationsissa, oli hän pysäyttämätön.
Pyöräilyyn sovellettu aerodynamiikka oli tullut jäädäkseen yhdessä joidenkin pyörissä ja aika-ajovarusteissa nähtyjen hyvin radikaalien ja uraauurtavien 1990-luvun designien kanssa. Tätä kesti aina vuoteen 2000 saakka, kunnes UCI (Kansainvälinen pyöräilyliitto) sääti hyvin tiukat pyöriä ja varusteita koskevat säännöt. Tämä merkitsi loppua Pinarello Espadalle (Indurainin pyörä) ja Lotukselle (Chris Boardmanin pyörä), jotka voit nähdä Tour de Francen pyörien historiaa käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa.
Meidän täytyy palata vuoreen 2003 ja Cervélo Soloist -malliin Team CSC:ltä nähdäksemme ensimmäisen perinteisen Tour de Francella ajaneen maantiepyörän, joka oli varustettu aero-konseptilla. Pyörän nimi puhui puolestaan. Kyseessä oli alumiinipyörä litteillä rungon putkilla pyöristettyjen sijaan. Se oli suunniteltu niin aerodynaamiseksi kuin mahdollista sekä tarjoamaan muita “etuja” yksin polkevalle ajajalle. Siitä, mitä tuolloin pidettiin hyvin erityisenä designina tiettyihin olosuhteisiin tai etapeille, on nyttemmin tullut standardi kaikkien Tourin joukkueiden pyörissä.
Muuttuva runkogeometria
Lopuksi asia, joka saattaa tuntua pieneltä, mutta on itse asiassa hyvinkin merkittävä: pyörän geometria. Kahdesta kolmiosta ja haarukasta koostuva design tarkoittaa, että pyörässä on kulmia ja mittoja, jotka vaikuttavat pyörän suorituskykyyn ja reaktioihin aivan yhtä paljon kuin materiaali, josta se on valmistettu – ellei jopa enemmän. Kuitenkin materiaali yhdessä kulloinkin saatavilla olevan teknologian ja komponenttien kanssa määrittää myös pyörän lopullisen muodon ja designin.
Jos vertaamme vuoden 1903 pyörää vuoden 2021 malliin, näemme, että Maurice Garinin vuoden 1903 pyörässä on noin 1,2 metrin akseliväli, pienempi emäputken kulma ja haarukan poikkeamaa on enemmän. Se on suunniteltu vaimentamaan tien tärinää ja olemaan tasainen ja helppo ajettava. Yli sata vuotta uudempi Colnago on puolestaan varustettu noin 1 metrin akselivälillä, 73 asteen emäputken kulmalla sekä minimaalisella haarukan poikkeamalla. Se on suunniteltu ketteräksi ja välittämään joka ikisen tehowatin Pogačarin polkevista jaloista.
Ensimmäinen muutos tapahtui pyörissä 1930-luvun lopulla (yllä olevassa kuvassa on Bartalin Legnano, vuoden 1938 Tourin voittaja). Näihin aikoihin kaksi kolmiota kävivät pienemmiksi ja akseliväli kutistui. Tiet, materiaalit, komponentit ja pyörien valmistusteknologia paranivat jonkin verran. Muutokset kulmissa ja ko’oissa kävivät yhä huomattavammiksi sodan jälkeisenä aikana. Alla näet Bianchin, jolla Coppi voitti vuoden 1949 Tour de Francen.
Rungon geometriset muutokset Coppin Bianchin ja Pantanin vuoden 1998 Bianchin välillä ovat minimaaliset, mutta vuotta myöhemmin Giant TCR (Total Compact Road) teki Ranskan ympäriajon debyyttinsä ONCE-joukkueessa.
Erään historian merkittävimpiin kuuluvan pyöräsuunnittelijan, Mike Burrowsin pyörä, joka oli saanut kehitykseensä inspiraation maastopyöräilystä, toimi uraauurtavana ideana verrattuna tuon ajan markkinoiden maantiepyöriin. Se on huomattavasti kompaktimpi varustettuna tunnusomaisella viistomaisella vaakaputkella, mikä pienentää pääkolmion kokoa. Takakolmio on myös pienempi hyvin lyhyellä takahaarukan alaputkella ja takahaarukan yläputkella, joka kiinnittyy satulaputkeen vaakaputken alla. Kaikki tämä mahdollistaa pienemmän painon, lisäjäykkyyden, paremman käsiteltävyyden sekä paremmin tasapainotetut rungot lyhemmille ajajille.
Vuoden 1997 design oli niin uraauurtava, että Giantilla on yhä tänä päivänä TCR-malli valikoimassaan. Sitä on päivitetty niin esteettisten kuin teknologisten ominaisuuksiensa osalta pitämään se ajan tasalla uusimmista innovaatioista, mutta monet nykyisin Tour de Francella näkemistämme pyöristä ovat selkeästi saaneet inspiraationsa Burrowsin designista. Mikä tulee olemaan seuraava suuri kehitysaskel? Sellainen saattaa jo tosin olla keskuudessamme; levyjarrujen tuleminen markkinoille. Tosin tiukat UCI-säännökset eivät jätä paljoa tilaa innovaatioille. Toisin sanoen vaikuttaisi siltä, että maailmanlaajuisen pyöräilyn hallintoelimen toiminta muistuttaa hyvin paljon Henri Desgrangen toimia Tour de Francen aikaisina vuosina.
